Kirjoittaja

Olen siis Anna, vuosimallia 1996 Varsinais-Suomesta. Aloitin lukio-opinnot vuonna 2012, mutta koulunkäynti ei tuntunut sujuvan millään. Päivät olivat pitkiä ja aina istuttiin luokassa kuuntelemassa ja tekemässä tehtäviä. Toisin kuin monet muut lukiolaiset, minä odotin koeviikkoja, koska silloin oli lyhyet koulupäivät ja aikaa jäi kaikelle muulle (koirat,hevoset ja netti..). Tästä voidaankin päätellä, miten käytin ajan, joka oli tarkoitettu kokeisiin lukemiseen. Jännitin aina kovasti kokeiden palautuspäivää ja ainoa toive oli vain päästä kaikista kursseista läpi. Hylättyjä tuli joka jaksossa vähintäänkin yksi ja itseänikin alkoi jo kauhistuttaa. Eihän opiskelumotivaatiosta ollut mitään havaintoa! oli meneillään kolmas jakso, kun mielessäni välähti. Minusta tulee eläintenhoitaja!

 

Ei mennyt kauaakaan kun jo löysin sopivalta vaikuttavia oppilaitoksia ja innostus vaan kasvoi. Seuraavana oli asian kertominen vanhemmilleni. Sehän ei sitten ihan putkeen mennytkään. Ensimmäinen kommentti taisi kuulua jotenkin näin:"Ja sinähän muuten käyt sen lukion loppuun ja sitten voidaan miettiä asiaa uudelleen!" En kuitenkaan antanut asian olla, vaan vein sitä itse eteenpäin. Olin jo itse tietoinen siitä, että muuttaminen olisi pakollista, koska välimatka tulisi olemaan liian pitkä mihin tahansa oppilaitokseen. Tässä kohtasin seuraavan kompastuskiven vanhempien kanssa:"Olet liian nuori muuttamaan pois kotoa piste." Jotenkin sain asiat onnistumaan siihen malliin, että yhteishaussa hain Liviaan ja SASKY:n Kokemäen yksikköön, mutta en uskonut huonon todistuksen tuottavan tulosta. Muutama kuukausi kului jännittäen kutsuttaisiinko minut haastatteluihin, mutta vihdoinkin kirjeet kolahtivat postilaatikkoon. Olin niin hämmästynyt ja innoissani, etten tiennyt mitä olisin tehnyt. 

Hetken päästä kuitenkin jokin ääni päässäni alkoi uskottelemaan itselleni, että en kuitenkaan pääse uuteen kouluun. Toukokuussa oli haastattelut ja ne menivät hyvin. Siitä se odottelu sitten vasta alkoikin. Odotin aivan täpinöissäni yhteishaun tuloksia, jotka julkaistiin netissä. Muistan kyseisen päivän erittäin hyvin. Olin mennyt töihin jo kuudeksi aamulla, jotta pääsisin aikaisemmin kotiin. Joka välissä kun vaan pystyin vilkuilin puhelimella koulujen nettisivuja, jossa tulokset julkaistiin. Ensin julkaistiin Livian tulokset, pettymys. Vaikka kuinka monta kertaa selasin nimilistan läpi, nimeäni ei vain löytynyt. Tässä vaiheessa olin aivan varma, että tähän tämä nyt tyssäsi ja aloin jo kelaamaan seuraavia vaihtoehtoja lukion tilalle. Seurailin vielä kuitenkin Kokemäen koulun nettisivuja, mutta tuloksia ei vain kuulunut. Hetken päästä äitini laittoi minulle viestiä, että soittaisin hänelle heti kun pystyisin. Soitin ja hän sanoi soittaneensa Kokemäelle, koska oli myös seurannut lakaamatta nimilistojen saapumista, joita ei vain näkynyt. Äiti sanoi, että hän soitti koululle ja sai sieltä vastauksen kysymykseensä. Ja tässä minä nyt olen tuleva eläintenhoitaja. 

Toivottavasti esittelystä oli jotakin apua esimerkiksi alalle pyrkiville nuorille. Jos päätätte tehdä jotakin mikä tuntuu aivan mahdottomalta, yrittäkää aina parhaanne, sillä koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan! :)